Ajatuksia vanhushoivasta

Hoiva- ja palvelukodeista, hoitajamitoituksesta ja ylipäänsä vanhushoivan tilasta käydään kiihkeää keskustelua mediassa sekä toreilla. Lähes päivittäin saa lukea mediasta jonkin hoitolaitoksen tilasta ja selvityksistä, lähes aina siitä, kun menee huonosti. Negatiivinen pilvi leijuu lähes kaiken vanhuksiin liittyvän keskustelun yllä. Tämä tuntuu pahalta, onko vanhustenhoito näin pahassa mallissa hyvinvointiyhteiskunnassamme? Ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu, kun vanhusväestö kasvaa?

Meille vanhustyön ammattilaisille Sastamalan Anninpirtti on varmasti tuttu jokaiselle, niin hyvää työtä he ovat tehneet ja olleet esillä, jota arvostan. Sastamalassa ollaan onnistuttu luomaan jotain uutta ja positiivista vanhushoivaan. Heillä ei ole käytössä sen kummempia resursseja kuin muillakaan, he ovat julkisen puolen tehostetun palveluasumisen yksikkö, heidän hoitajamitoituksensa on samaa luokkaa (muistaakseni alle 0,7 mitä nyt ajetaan lakiin) kuin monella muullakin yksiköllä ja silti he ovat onnistuneet. (Anninpirtin toiminnasta ja kehittämistyöstä artikkeli)

Miten ihmeessä samoilla resursseilla jossain voidaan onnistua valtavan hyvin ja miten toisaalla voidaan saada aikaan niin huonoa. Miten ihmeessä vanhustyön laadussa voi olla noin suurta heittoa. Tätä olen pohtinut useasti. Olin kuuntelemassa kinestetiikan koulutuspäivillä Anninpirtin lähiesimiehen, Auli Kanervan luentoa heidän toiminnastaan ja nyt tiedän, ainakin osittain, millä he ovat saaneet upeita asioita aikaan! Kovalla työllä, kehittämällä ja uudistumalla, kokeilemalla,  ansiokkaalla lähiesimiestoiminnalla, yhteen hiileen puhaltamalla ja näkemällä kaiken toiminnan lähtökohtana aina ihmisen. Ihmeitä ei tarvita, vaan asennemuutoksia ja työtä.

Haluaisin kuulla lisää positiivisia asioita vanhushoivasta, onnistumisista, hyvästä ja arvokkaasta elämästä. Uskon että näitäkin tarinoita on paljon. Uskon myös vakaasti siihen, että hyvä ja vaikuttava hoito ja hoiva ei ole kiinni siitä, onko kyseessä julkisen vai yksityisen puolen yksikkö. Resurssien on toki oltava riittävät, mutta suurimmaksi osaksi muuta asiat ratkaisevat! Puhaltaisin mielelläni negatiivisen pilven pois ja keskittyisin positiiviseen voimaan vanhustemme hyväksi.

Upeaa aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Kaisa