Lukuvinkki marraskuulle, Lisa Genova: Edelleen Alice

Marraskuu, tuo pimein kuukausi vuodessa. Päivänvaloa ei näy oikeastaan lainkaan, vettä tihuttaa ja luonto näyttää surkealta. Sisätilat vetävät puoleensa ja kotoilu onkin varmasti paras tapa viettään näitä synkkiä ja pimeitä päiviä. Itse karkoitan kaamosta sytyttelemällä kynttilöitä ja nautiskelen niiden valosta hyvän kirjan ja villasukkien kera.  Ainakin tänään, sunnuntaina, näyttää ulkona sateiselta ja pimeältä ja on hyvä tarttua kirjaan. Tässä teille lukuvinkkinä todella hyvä kirja, jonka luin itse juuri uudelleen.

Lisa Genova: Edelleen Alice

Alice Howland on viisikymppinen menestyksekäs Harwardin yliopiston kognitiivisen psykologian professori. Hänellä on akateemisesti koulutettu tutkija-aviomies ja kolme aikuista lasta. Alice ja hänen miehensä elävät työurilleen ja nauttivat työn tuomista matkoista, konferensseista ja opetustyöstä. Elämä vaikuttaa kaikin puolin täydelliseltä, kunnes Alice huomaa unohtelevansa asioita yhä enemmän ja enemmän. Paikat ja tapaamiset unohtuvat, Alice eksyy omille kotikulmilleen ja tutut kasvot eivät enää yhdisty oikeisiin nimiin. Alice saa lääkäriltä murskaavan diagnoosin varhaisesta Alzheimerintaudista.

Edelleen Alice on hyvin todentuntuisesti kirjoitettu kertomus elämänsä nautittavimmasta ajasta elävästä naisesta, jolta muistisairaus vie vähitellen aikaisemman identiteetin ja asettaa koetukselle läheiset ihmissuhteet. Unohtelu johtaa siihen, että Alice joutuu luopumaan ennenaikaisesti rakastamastaan työstä ja sairauden edettyä tarpeeksi pitkälle häneen liittyvistä asioista aletaan puhua hänen päänsä yli aivan kuin hän ei itse olisi paikalla. Aivojen rappeutuminen johtaa siihen, etteivät sanat löydä ulos yhtä nopeasti kuin aikaisemmin, vaikka ajatukset kulkisivatkin vielä lähes normaalisti. Alice on kuitenkin edelleen Alice, vaikka ulkopuolisen silmin hän muuttuu nopeasti kuin toiseksi ihmiseksi, jonka seuraa aletaan karttaa myötähäpeän tai nolostumisen tunteiden vuoksi.

Kirjasta on tehty myös aivan loistava elokuva. Julianne Moore näyttelee erittäin vahvasti pääosassa Alicea ja voittikin Oscarin roolityöstään. Elokuvan on ohjannut pariskunta Richard Glatzer ja Wash Westmoreland. Ohjaajiin liittyy oma trage­diansa, joka ei ole voinut olla vaikuttamatta itse elokuvaan. Glatzer sai ALS-diagnoosin samoihin aikoihin, kun elokuvaa ehdotettiin heille. Siitä huolimatta he päättivät ottaa työn vastaan. Tämä omakohtainen kokemus sairastumisesta saattaa olla selitys elokuvan hiljaiselle tyyneydelle. Siinä ei nähdä raastavia dramaattisia kohtauksia vaan enemmän tilanteita, joissa asianosaiset, Alice mukaan lukien, hyväksyvät tosiasiat.Suosittelen elokuvaa ja kirjaa aivan kaikille.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Kaisa